Deathcore on extreme metalin alalaji, joka syntyi 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa. Siinä yhdistyvät death metalin elementit metalcoreen tai hardcore punkiin. Aggressiivisesta ja raskaasta soundistaan tunnettu deathcore sisältää voimakkaita kitarariffejä, räjähtäviä blastbeatteja, kurkkumaista laulua ja breakdowneja. Tämä genre on saavuttanut vannoutuneen fanikunnan, ja se kehittyy jatkuvasti uusien bändien myötä, jotka puskevat äärimusiikin rajoja. Vaikka deathcore ilmestyi ensimmäisen kerran 2000-luvun alussa ja alkoi saada huomiota 2000-luvun puolivälin tienoilla Yhdysvaltojen lounaisosissa, erityisesti Arizonassa ja Etelä-Kalifornian sisämaassa. Tämä alue on tunnettu siitä, että siellä esiintyy lukuisia merkittäviä bändejä ja erilaisia musiikkifestivaaleja.
MUSICALITY
Musiikillisesti deathcorelle on ominaista sen brutaali ja armoton lähestymistapa. Se sisältää usein nopeaa kitaransilppua, monimutkaisia rumpukuvioita ja matalaksi viritettyjä kitaroita, jotka tuottavat syviä, räiskyviä riffejä. Tyylilaji sisältää usein teknisiä elementtejä ja esittelee monimutkaisia kitarasooloja ja monimutkaisia laulurakenteita. Räjähtävät biitit, tuplabassorummutus ja breakdownit ovat yleisiä rytmisiä elementtejä, jotka antavat deathcorelle sen raskaan ja intensiivisen soundin.
TEEMAT
Sanoituksellisesti deathcore käsittelee synkkiä ja usein ristiriitaisia teemoja. Aiheita voivat olla nihilismi, henkilökohtaiset kamppailut, eksistentialismi, yhteiskunnalliset kysymykset ja itsetutkiskelu. Monet yhtyeet käyttävät sanoituksissaan visuaalisia ja väkivaltaisia kuvia ilmaistakseen tunteita, kuten vihaa, turhautumista ja epätoivoa. Deathcore syventyy myös kuoleman, väkivallan ja makaaberin teemoihin, ja se ammentaa usein inspiraatiota kauhuelokuvista tai kirjallisuudesta. Jotkut yhtyeet saattavat käsitellä sanoituksissaan myös poliittisia tai filosofisia aiheita.
TUNNETTUJA ARTISTEJA
2000-luvun puolivälissä ja 2010-luvun alussa deathcore koki suosion nousun. Suicide Silencen albumi "No Time to Bleed" (2009 ) saavutti merkittävää menestystä, sillä se nousi Billboard 200-listalla sijalle 32, rock-albumilistalla sijalle 12 ja hard rock-albumilistalla sijalle 6. Heidän seuraava albuminsa "The Black Crown " menestyi myös hyvin, ollen korkeimmillaan Billboard 200 -listan sijalla 28, Rock Albums Chartin sijalla 7 ja Hard Rock Albums Chartin sijalla 3.
Whitechapelin "This Is Exile" -albumi nousi Billboard 200 - listan sijalle 118 5 900 myydyllä kappaleella. Heidän samanniminen albuminsa nousi Kanadan albumilistalla sijalle 65 ja Billboard 200-listalla sijalle 47.
Carnifexin kaltaiset yhtyeet kokivat menestystä ensimmäisellä julkaisullaan "Dead in My Arms" (2007), joka onnistui myymään 5 000 kappaletta vähäisestä julkisuudesta huolimatta. Australialainen deathcore-yhtye Thy Art Is Murder saavutti merkittävän virstanpylvään, kun heidän albuminsa "Hate" (2012) debytoi ARIA-listalla sijalla 35. Tämä saavutus merkitsi heitä ensimmäisenä extreme metal -yhtyeenä, joka on päässyt tämän listan Top 40:een.
