Kohinamusiikki on osa nykymusiikkia, ja se syntyi kokeellisena ja avantgardistisena liikkeenä 1900-luvun lopulla, ja se jatkaa edelleen äänen ja taiteellisen ilmaisun rajojen ylittämistä. Vuonna 1913 futuristitaiteilija Luigi Russolo kirjoitti manifestin nimeltä "L'Arte dei Rumori", joka on suomennettuna "Melun taito". Tässä manifestissa Russolo ilmaisi ajatuksen siitä, että teollinen vallankumous oli antanut ihmisille kyvyn arvostaa monimutkaisempia ja monimutkaisempia ääniä.
MUSIIKKI
Kohinamusiikille on ominaista sen häiritsevä ja kaoottinen luonne. Laji hylkää perinteiset laulurakenteet ja melodiset kuviot ja keskittyy sen sijaan luomaan intensiivisiä ja arvaamattomia ääniympäristöjä.
Noise-artistit käyttävät monenlaisia soittimia ja ei-musiikillisia esineitä, kuten kitaroita, syntetisaattoreita, löytöesineitä ja jopa tietokoneella luotuja ääniä, tuottaakseen dissonoivien ja karujen äänien kakofoniaa.
TEEMAT
Noise-musiikki käsittelee usein aggression, intensiteetin ja katarsiksen teemoja. Lajin dissonantti ja karhea luonne voi herättää epämukavuuden, jännityksen tai jopa vihan tunteita. Noise-artistit käyttävät näitä äänielementtejä haastaakseen kuulijan käsityksen äänestä ja herättääkseen emotionaalisia ja sisäelinten reaktioita.
Äärimmäisten äänitekstuurien tutkimisen lisäksi melumusiikki voi käsitellä myös sosiaalisia tai poliittisia kysymyksiä. Jotkut taiteilijat käyttävät melua protestin muotona ja haastavat valtarakenteita ja yhteiskunnallisia normeja äänellisen kumouksen avulla. Toiset taas pyrkivät häiritsemään kuulijan odotuksia ja kyseenalaistamaan vakiintuneita konventioita sekä musiikissa että yhteiskunnassa.
TUNNETTUJA TAITEILIJOITA
Tunnettuja noise-artisteja ovat muun muassa Merzbow, Whitehouse, Throbbing Gristle, Wolf Eyes, Prurient ja Pharmakon. Nämä taiteilijat ovat työntäneet äänen rajoja ja luoneet teoksillaan mukaansatempaavia ja haastavia äänikokemuksia.
