progressive pop Konsertit

Progressiivinen pop on alalaji, jossa popmusiikki sekoittuu progressiivisiin elementteihin, joita löytyy esimerkiksi progressiivisesta rockista ja progressiivisesta metallista. Se syntyi 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa vastauksena progressiivisen rockin kokeelliselle ja kunnianhimoiselle luonteelle ja pyrki tuomaan nämä elementit helpommin lähestyttävään ja valtavirran kontekstiin. Joulukuussa 1966 brittiläinen uutislehti Melody Maker yritti puhua siitä, mitä popmusiikissa tapahtui. Artikkelissa nimeltä "Changing Pop " Chris Welch käytti jazzista tuttuja sanoja lajitellakseen artisteja. Edistyneimpään ryhmään nimeltä "Ahead " hän sijoitti The Beatlesin, Creamin, The Mothers of Inventionin, Pink Floydin ja Soft Machinen. Seuraavaan ryhmään nimeltä "Now " kuuluivat The Byrds, Donovan ja Small Faces. Beatlesin vuonna 1967 ilmestyneen Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band -albumin jälkeen Melody Makerin kaltaiset lehdet alkoivat erottaa "popin" ja "rockin " toisistaan ja hankkiutua eroon "rockand rollin" "rollista " (nyt kyse on 1950-luvun tyylistä). Ainoat artistit, joita edelleen kutsuttiin"rockiksi", olivat niitä, jotka tekivät musiikissa uusia asioita, kaukana siitä, mitä radiossa yleensä esitettiin. Amerikkalaiset alkoivat sanoa "progressiivista" sellaisille yhtyeille kuin Jethro Tull, East of Eden, Van der Graaf Generator ja King Crimson, jotka tunnettiin erilaisista musiikkityyleistään.

MUSICALITY

Musiikillisesti progressiivisessa popissa yhdistyvät popmusiikin koukut ja melodinen herkkyys sekä progressiivisten tyylilajien monimutkaiset sovitukset, monipuolinen instrumentaatio ja epätraditionaaliset laulurakenteet. Siinä on usein monimutkaisia harmonioita, epätavallisia sointukulkuja ja laaja valikoima soittimia, jotka ylittävät tyypillisen popkokoonpanon. Laji sisältää elementtejä eri tyyleistä, kuten rockista, jazzista, funkista, elektronisesta ja klassisesta musiikista. Se voi sisältää pitkiä instrumenttiosuuksia, monimutkaisia tahtilajeja ja monimutkaisia laulusovituksia, jotka tuovat esiin mukana olevien muusikoiden tekniset taidot ja luovuuden.

TEEMAT

Sanoituksellisesti progressiivinen pop käsittelee monenlaisia teemoja. Vaikka se säilyttää osan progressiivisen rockin itsetutkiskelusta ja pohdiskelusta, se syventyy myös henkilökohtaisempiin ja helpommin lähestyttäviin aiheisiin. Sanoitukset voivat käsitellä esimerkiksi rakkautta, ihmissuhteita, itsensä löytämistä, yhteiskunnallisia kysymyksiä ja henkilökohtaista kasvua. Progressiivinen pop sisältää usein tarinankerrontaa ja konseptipohjaisia albumeja, aivan kuten progressiivinen rock. Se pyrkii sitouttamaan kuulijat syvällisempiin tarinoihin ja teemojen tutkimiseen ja edistämään itsetutkiskelevia kokemuksia.

KUULUISAT ARTISTIT

Progressiiviseen popiin on syntynyt monia vaikutusvaltaisia artisteja, jotka ovat jättäneet jälkensä genreen. Merkittäviä progressiivisen popin artisteja ovat muun muassa Kate Bush, Peter Gabriel, Tears for Fears, Supertramp, Steely Dan, Talk Talk, Peter Bjorn and John, St. Vincent, HAIM ja Grizzly Bear. Nämä artistit ovat paisuttaneet popmusiikin rajoja, sisällyttäneet sävellyksiinsä progressiivisia elementtejä ja tuottaneet ylistettyjä albumeita.