Caetano Veloso Konserttien settilista

Kuvittele Santo Amaro Brasiliassa vuonna 1942 ja tapaa postityöntekijän poika, joka muutti latinalaisamerikkalaisen musiikin. Caetano Veloso aloitti elokuvakriitikkona, kunnes João Gilberton "Chega de Saudade" sytytti palon, joka muutti brasilialaisen kulttuurin lopullisesti. Sisarensa Maria Bethânian, Gilberto Gilin ja Gal Costan kanssa hän unelmoi tropicalismosta -uudesta soundista, joka oli samalla kulttuurivallankumous. He sekoittivat perinteisiä brasilialaisia rytmejä psykedeeliseen rockiin ja avantgardistiseen runouteen ja kyseenalaistivat kaiken 1960-luvun Brasiliasta. He eivät vain tehneet musiikkia, vaan kuvittelivat uudelleen, mitä brasilialainen kulttuuri voisi olla nykymaailmassa.

Sotilasdiktatuuri ei hyväksynyt sitä. Vuonna 1968 he nappasivat Veloson ja Gilin, ajelivat heidän päänsä ja lähettivät heidät Lontooseen. Mutta maanpakolaisuus antoi Velosolle vain uusia värejä maalaamiseen. Hänen vuonna 1971 ilmestynyt samanniminen albuminsa kuvasi lontoolaista melankoliaa, kun taas "Transa" vuonna 1972 osoitti, mitä tapahtuu, kun brasilialainen soul kohtaa kansainvälisen grooven.

Joka vuosikymmenellä hän jatkoi eteenpäin menoa - hän juoksi villisti Doces Bárbarosin kanssa 70-luvulla, liittyi rock-kokeiluihin 80-luvulla, antoi viisautta muistelmissaan "Verdade Tropical " ja keräsi Grammy-palkintoja maailmanmusiikin rajojen rikkomisesta. Jokainen uusi projekti tuntui avaavan uuden oven brasilialaisen musiikin kartanossa.

Ihmiset kutsuvat häntä Brasilian Bob Dylaniksi tai John Lennoniksi, mutta se menee ohi asian ytimen. Veloso on jotain aivan muuta - runoilija, joka saa protestilaulut svengaamaan, ajattelija, joka tekee popista hienostunutta, taiteilija, joka todisti, ettei luovuutta voi vangita. Hänen sanoituksensa saattavat leikata kuin partaveitsi tai leijailla kuin höyhenet, usein samassa kappaleessa.

Santo Amaron lapsesta yhdeksi 1900-luvun suurimmista säveltäjistä, Veloso muistuttaa meitä siitä, että vaikeat ajat eivät nujerra todellista taidetta - se muuttuu kauneudeksi. Veloson urapolku kuvaa erinomaisesti, miten musiikki voi olla niin kiinni kotipaikassaan ja -maassaan ja silti olla täysin universaalia ja koskettaa jokaista sydäntä rajojen yli.