Samba on rytmimusiikkilaji, joka sai alkunsa Brasiliasta, erityisesti afrobrasilialaisista yhteisöistä, ja siitä on tullut brasilialaisen kulttuurin synonyymi. Samba sisältää erilaisia rytmejä tunnetuissa brasilialaisissa musiikkityyleissä. Se sai alkunsa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa Bahian osavaltion yhteisöissä. Myöhemmin se kehittyi enemmän Rio de Janeirossa 1900-luvun alussa.
MUSIIKKI
Samballe on ominaista sen eloisat lyömäsoitinrytmit, tahdit ja linjat. Tyypillisiä soittimia ovat surdo (bassorumpu), tamborim (pieni käsirumpu), cuíca (kitkarumpu), pandeiro (tamburiini) ja tantã (tom-tom). Nämä soittimet luovat yhdessä monimutkaisia ja monikerroksisia rytmejä, jotka vievät musiikkia eteenpäin ja jotka ovat kaikki hyvin läsnä brasilialaisissa musiikkilajeissa.
Sambaan sisältyy usein kutsu- ja vastauskuvioita, jotka rohkaisevat yleisöä osallistumaan ja luovat yhteisöllisyyttä. Musiikin dynaaminen ja eloisa luonne yhdistettynä sen tarttuvaan rytmiin kutsuu ihmiset tanssimaan ja juhlimaan.
TEEMAT
Samban teemat kattavat monenlaisia aiheita, jotka heijastavat Brasilian kulttuurista, sosiaalista ja poliittista dynamiikkaa. Monet sambalaulut juhlistavat brasilialaisia perinteitä, kansanperinnettä ja arkielämän energiaa.
Samban suosiota Brasiliassa lisäsi sen sisällyttäminen maan elokuviin, erityisesti musiikkikomedioihin. Siitä tuli keskeinen osa elokuvien soundtrackeja, juonikuvioita ja joskus jopa elokuvan pääteema. Adhemar Gonzagan lyhytelokuvan "A Voz do Carnaval " myönteinen vastaanotto avasi ovet monille muille rytmin ympärille keskittyville elokuville. Näissä elokuvissa esiintyivät usein suositut radiolaulajat, kuten elokuvassa "Alô, Alô, Brasil! ", jossa Aurora Mirandan, Francisco Alvesin, Mário Reisin, Dircinha Batistan, Bando da Luan, Almiranten ja Lamartine Babon kaltaiset artistit näyttelivät merkittäviä rooleja.
KUULUISAT TAITEILIJAT
Samba on tuottanut lukuisia vaikutusvaltaisia artisteja, jotka ovat antaneet merkittävän panoksensa genrelle ja joista on tullut brasilialaisen musiikin ikonisia hahmoja. Merkittäviä samba-artisteja ovat muun muassa Cartola, Clara Nunes, Beth Carvalho, Zeca Pagodinho, Alcione, Martinho da Vila, Elza Soares ja Jorge Aragão.
1940-luvun alussa syntyi alalaji nimeltä samba de breque. Sille on ominaista selvästi synkopoitu rytmi ja äkilliset pysähdykset, jotka tunnetaan nimellä "breques" (englanninkielisestä sanasta " break", joka on brasilialainen termi auton jarruille). Tässä tyylilajissa laulajat esittivät puhuttuja, usein humoristisia kommentteja, jotka liittyivät aiheeseen. Moreira da Silvasta tuli merkittävä hahmo ja keskeinen nimi, joka liittyy tähän alalajiin.
Uusi samban uudistus, pagode, saavutti suosiota Rio de Janeirossa 1970-luvulla uudelleen määritellyn "rodas de samba" -käsitteen (sambapiirit) myötä. Tässä yhteydessä syntyi "pagodeja " tai "pagodes de mesa " (pagode-piirejä), joissa sambistat kokoontuivat suuren pöydän ympärille, joka oli usein katettu asuintalon takapihalle. Tämä poikkesi trendikkäämmistä sambapiireistä, joita pidettiin klubeilla ja vastaavissa paikoissa. Kaupungin merkittäviin pagodeihin kuuluivat Clube do Samban pagodi João Nogueiran asunnossa Méierissä, Terreirão da Tia Doca, jossa Portelan vanhan kaartin sambistien harjoitukset järjestettiin Oswaldo Cruzissa, Arlindo Cruzin järjestämä Arlindinhon pagodi Cascadurassa ja erityisesti karnevaaliblokin Cacique de Ramosin pagodi Leopoldinan esikaupunkialueella.
